A poem called
See
​
thought heard
treasure waited
time enjoyed
What should we dream of?
That the aid finds those in need, that the message is delivered correctly,
That mystery is resolved
Of adventures, friendliness, of money and success, of less haste
Of beauty, longlasting
Of new wool stockings and of world peace
Some of these give away and some come true, some come true to others
They share with us the journey, you
Sanoja naisilta, "Words from Women", Books on Demand, 2020
​
Authors: Tanja Säisä, Miina Mänttäri, Saga Salin-Topp, Sari Kesäniemi, Pirita Nurmi, Tanja Halme, Laura Aro
​
From the back cover:
Poems and short stories by seven women that write, full of life and thoughtful observations. The atmosphere changes from melancholic to humorous, from every day notes to darker shades. Each of us writes in her own style and with her own story. You are welcome to enjoy and get inspired with us.
Available for purchase (in Finnish) from example here.
​
​
THE HELSINKI BLUES
I am a traveler
from far away
who now calls Helsinki
‘my second home’.
I could be here
I could be there
(6,600 km away)
and when I’m there
I can still walk
the streets and parks
in my mind
- my own personal VR.
The Fall comes
and the light goes.
The dreaded Dark Days
are like a moon
slowly moving behind
a big planet.
Light from the distant sun
can only peek around
the planet now for a few hours
- or so it seems.
The Helsinki Blues:
Rain, followed by snow
and then the ever-present ice.
Such conditions
are preceded by
a pressure front, if you will,
of doom and foreboding
- and why?
This response in advance
is related to a positive thing
- the fact that,
as reserved as the Finns appear to be,
they do like to socialize
- especially in the warmer weather.
Yet, of all peoples,
they are adaptable.
After Winter sets in,
they still move about
and socialize
- just not so visibly
and in the greatest of numbers.
The Blues are kept by some
close to the heart,
as if in some bittersweet solace.
While others may bemoan aloud
and sing the occasional refrain
- they still push on -
to do this or that.
For me the traveler,
the vagabond, the wanderer
- the stranger in a strange land,
I only hear and see
the music - of the Blues.
And - it is, in turns –
poignant, sorrowful, comic
- and alive.
Alive with feelings of longing
for days past
and the warmer months ahead
- and future outings
of good times, explorations,
and communing with Nature.
So, the Blues,
the Helsinki Blues,
is sung at times
by solo performers
and at other times,
in small groups
- but each note
to me, is like a strain
in a hauntingly beautiful,
gypsy song.
​
In the summer of 2019, I got to translate a couple of poems by an American poet Jim Caffrey into Finnish. Here I present you one of them. Link to Caffrey’s website: http://www.jfcphotoarts.com/
​
HELSINKI BLUES
Olen matkaaja
kaukaisen maan
jolle Helsinki on nyt
kuin toinen koti.
Voisin olla täällä
voisin olla siellä
(6600 kilometrin päässä)
ja kun olen siellä
voin silti kävellä
niillä kaduilla ja puistoissa
omassa mielessäni
– se on kuin henkilökohtainen
virtuaalitodellisuuteni.
Syksy tulee
ja valo katoaa.
Pelätyt pimeät päivät
ovat kuin kuu
joka liikkuu hiljaa
suuren planeetan takana.
Kaukaisen auringon valo
pääsee nyt planeetalle
vain muutamaksi tunniksi
– tai siltä näyttää.
Tämä on Helsinki Blues:
sataa, vettä ja sitten lunta
ja se ainainen jää.
Näiden olosuhteiden
edellä kulkee
jos saan sanoa
tuhon ja pahojen enteiden säärintama
– miksi?
Seuraa vastaus
että tällä on myös positiivinen puolensa
– liittyen siihen,
että vaikka suomalaiset vaikuttavat varautuneilta
he ovat mielellään sosiaalisia
– erityisesti kauniilla säällä.
Ja kaikista kansoista
he ovat hyviä sopeutumaan.
Kun talvi alkaa
he silti liikkuvat paikasta toiseen
ja seurustelevat
– eivät vain niin näkyvästi
eivätkä suurilla joukoilla.
Blues lämmittää
joidenkin sydäntä
se tuo katkeransuloisen lohdun.
Vaikka toiset saattavat valittaa ääneen
ja laulaa satunnaisen valitusvirren
– he jatkavat silti –
puuhaten vaikka ja mitä.
Minä matkaajana,
kulkurina, kulkijana
– vieraana vieraassa maassa,
kuulen ja näen
vain musiikin – sen Bluesin.
Ja – se on, vaihdellen –
koskettavaa, surullista, koomista
– ja elossa.
Elossa kaipauksen tunteena
menneitä päiviä
ja lämpimämpiä kuukausia kohtaan
– ja tulevia retkiä
täynnä hyviä aikoja, tutkimusmatkoja,
luontoyhteyttä.
Tämä Blues,
Helsinki Blues,
joskus lauletaan
sooloesityksenä
ja joskus toiste
pienissä ryhmissä
– mutta jokainen sävel
on minulle kuin palanen
unohtumattoman kaunista
mustalaislaulua.