Runo nimeltä

Näet

Mistä kuuluisi unelmoida?

Siitä, että apu löytää perille, että viesti välittyy oikein

Että mysteeri ratkeaa

Seikkailuista, ystävällisyydestä, rahasta ja menestyksestä, vähemmästä kiireestä

Kauneudesta ja sen kestävyydestä

Uusista villasukista ja maailmanrauhasta

Jotkut niistä väistyvät ja jotkut toteutuvat, jotkut toteutuvat toisille

Kulkevat mukanamme päivän jos toisenkin.

Sanoja naisilta , Books on Demand, 2020

Kirjoittajat: Tanja Säisä, Miina Mänttäri, Saga Salin-Topp, Sari Kesäniemi, Pirita Nurmi, Tanja Halme, Laura Aro

Saatavilla mm. Prisman verkkokaupasta

"Seitsemän kirjoittajanaisen elämää pursuavia sekä tutkailevia runoja ja novelleja.
Kirjoitusten tunnelma vaihtelee haikeasta humoristiseen, arjen havannoista synkempiin sävyihin.

Kukin meistä kirjoittaa omalla tyylillään ja tarinallaan.
Tervetuloa nauttimaan ja inspiroitumaan kanssamme."

Runokirja"Salohaltianseitikki kauneinta metsässä"Sami Nygrenin runoja kuvituksillani nyt saatavilla Adlibriksestä,Prisman verkkokaupasta sekä lainattavissa Tampereen kirjasto Metsosta.

Kesällä 2019 pääsin suomentamaan kaksi amerikkalaisrunoilija Jim Caffreyn runoa. Tässä niistä toinen. Runoilijan nettisivut löytyvät täältä.

THE HELSINKI BLUES

I am a traveler

from far away

who now calls Helsinki

‘my second home’.

I could be here

I could be there

(6,600 km away)

and when I’m there

I can still walk

the streets and parks

in my mind

- my own personal VR.

The Fall comes

and the light goes.

The dreaded Dark Days

are like a moon

slowly moving behind

a big planet.

Light from the distant sun

can only peek around

the planet now for a few hours

- or so it seems.

The Helsinki Blues:

Rain, followed by snow

and then the ever-present ice.

Such conditions

are preceded by

a pressure front, if you will,

of doom and foreboding

- and why?

This response in advance

is related to a positive thing

- the fact that,

as reserved as the Finns appear to be,

they do like to socialize

- especially in the warmer weather.

Yet, of all peoples,

they are adaptable.

After Winter sets in,

they still move about

and socialize

- just not so visibly

and in the greatest of numbers.

The Blues are kept by some

close to the heart,

as if in some bittersweet solace.

While others may bemoan aloud

and sing the occasional refrain

- they still push on -

to do this or that.

For me the traveler,

the vagabond, the wanderer

- the stranger in a strange land,

I only hear and see

the music - of the Blues.

And - it is, in turns –

poignant, sorrowful, comic

- and alive.

Alive with feelings of longing

for days past

and the warmer months ahead

- and future outings

of good times, explorations,

and communing with Nature.

So, the Blues,

the Helsinki Blues,

is sung at times

by solo performers

and at other times,

in small groups

- but each note

to me, is like a strain

in a hauntingly beautiful,

gypsy song.

HELSINKI BLUES

Olen matkaaja

kaukaisen maan

jolle Helsinki on nyt

kuin toinen koti.

Voisin olla täällä

voisin olla siellä

(6600 kilometrin päässä)

ja kun olen siellä

voin silti kävellä

niillä kaduilla ja puistoissa

omassa mielessäni

– se on kuin henkilökohtainen

virtuaalitodellisuuteni.

Syksy tulee

ja valo katoaa.

Pelätyt pimeät päivät

ovat kuin kuu

joka liikkuu hiljaa

suuren planeetan takana.

Kaukaisen auringon valo

pääsee nyt planeetalle

vain muutamaksi tunniksi

– tai siltä näyttää.

Tämä on Helsinki Blues:

sataa, vettä ja sitten lunta

ja se ainainen jää.

Näiden olosuhteiden

edellä kulkee

jos saan sanoa

tuhon ja pahojen enteiden säärintama

– miksi?

Seuraa vastaus

että tällä on myös positiivinen puolensa

– liittyen siihen,

että vaikka suomalaiset vaikuttavat varautuneilta

he ovat mielellään sosiaalisia

– erityisesti kauniilla säällä.

Ja kaikista kansoista

he ovat hyviä sopeutumaan.

Kun talvi alkaa

he silti liikkuvat paikasta toiseen

ja seurustelevat

– eivät vain niin näkyvästi

eivätkä suurilla joukoilla.

Blues lämmittää

joidenkin sydäntä

se tuo katkeransuloisen lohdun.

Vaikka toiset saattavat valittaa ääneen

ja laulaa satunnaisen valitusvirren

– he jatkavat silti –

puuhaten vaikka ja mitä.

Minä matkaajana,

kulkurina, kulkijana

– vieraana vieraassa maassa,

kuulen ja näen

vain musiikin – sen Bluesin.

Ja – se on, vaihdellen –

koskettavaa, surullista, koomista

– ja elossa.

Elossa kaipauksen tunteena

menneitä päiviä

ja lämpimämpiä kuukausia kohtaan

– ja tulevia retkiä

täynnä hyviä aikoja, tutkimusmatkoja,

luontoyhteyttä.

Tämä Blues,

Helsinki Blues,

joskus lauletaan

sooloesityksenä

ja joskus toiste

pienissä ryhmissä

– mutta jokainen sävel

on minulle kuin palanen

unohtumattoman kaunista

mustalaislaulua.