Rohee 3/2025, Mun työt -palstan juttu

Kolmekymmentä vuotta ammattikuvataiteilijana toiminut Janne Laine on syntynyt Tampereella, mutta muuttanut sittemmin Mänttään. Hänen teoksensa liikkuvat valokuvan ja grafiikan välimaastossa. Laine kertoo käyttävänsä kameraa kaikkeen mitä tekee ja näkevänsä maailman sen läpi. Hän työstää valokuvia eteenpäin erilaisilla grafiikan menetelmillä: fotoetsauksella, heliogravyyrilla ja polymeerigravyyrilla. Laine oli 25 vuotta töissä Galleria Himmelblaulla, mutta teki työn ohessa taidetta iltaisin, öisin ja viikonloppuisin. ”Olen yöihminen – teen kaiken aika lailla yöaikaan”, hän kertoo.

 

Millaisia teemoja käsittelet taiteessasi?

”Alkuaikoina käsittelin ihmistä, identiteettiä ja vähän poliittisella tasollakin seksuaalivähemmistöjä. Matkustin Islantiin ja löysin maiseman. Maisema on minulle enemmän mielentila, siinä voi nähdä jotain yllätyksellistä, joka ruokkii mielikuvitusta. Etsin ehkä universaalia alkukuvaa, ennen tai jälkeen ihmiskunnan. Minua kiehtoo näkyvän ja näkymättömän välinen raja.”

 

Mistä sait inspiraation juuri tähän teokseen?

”Koska metsä ei puhu, niin se huutaa. Siinä on teoksen ääniraita. Kun halusin etsiä luontoyhteyttä palaamalla lapsuuteni metsiin, kaikki oli kaadettu. Lapsuuden aarniometsän tuhon nähtyäni minulle tuli sellainen olo, kuin koko lapsuus olisi varastettu. Minulle tuli tarve tehdä oma metsä. Matkustan paljon ympäri maailmaa, siinä näkee väkisinkin maailman tilan ja ilmastonmuutoksen. Sitä ei pääse pakoon, vaikka haluaisikin. Joka paikassa on kaadettuja metsiä.”

 

Keitä toivot teostesi tavoittavan?

”Toivoisin, että kuka vain uskaltaisi tulla taidenäyttelyyn. Niihin ei useinkaan ole pääsymaksua, sinne voi pukeutua kuinka haluaa, eikä taidetta tarvitse ymmärtää. Kyse on siitä, pitääkö teoksesta vai ei, puhutteleeko se sinua vai ei. Se on se taiteen ydin.”

 

Lisää Janne Laineen töitä Instagramissa ja nettisivuilla:

 

@jannelaineart

https://www.jannelaine.net/