Minusta


Taide ja kieli, visuaalisuus ja sanat. Lapsena haaveilin tulevani taiteilijaksi. Piirtelin kissoja sun muuta ja kerroin samanaikaisesti niiden tarinaa ääneen itselleni. Elin osittain omassa maailmassani ja luin jokaisen nuorten fantasiakirjan, jonka löysin kotikirjastostani.


Teini-ikäisenä olimme ystävieni kanssa kiinnostuneita Japanista. Koukutuimme anime-tarinoihin: katsoimme Death notea ja Dragon ball Z:tä. Teimme sushia ja pukeuduimme manga-sarjakuvien hahmoiksi. Itse esitin perverssiä munkkia.


Matkustamisesta nautin paljon. Lapsuuden perheeni kanssa teimme pitkiä autoreissuja Eurooppaan aina kesäisin. Vuonna 2002 sushia myytiin jo supermarketeissa Ranskassa. Yritimme kypsentää sitä paistinpannulla. Viime aikoina sushi näyttää ilmestyneen myös suomalaisiin supermarketteihin täällä Tampereella.


Opiskelin Tampereen yliopistossa ja omistan nyt filosofian maisterin tutkinnon englannin käännöstieteessä. Tutkintoni sisälsi kuvailutulkkauksen kurssin. Kuvailutulkkaus vaatii tietämystä sekä kuvataiteista että kääntämisestä – se on kuvien kääntämistä sanoiksi näkörajoitteiselle yleisölle.


Ollessani harjoittelijana Galleria Rajatilalla pääsin kuvailutulkkaamaan esimerkiksi videon, jolla taiteilija (Heidi Kilpeläinen) lauloi suomalaisille pakolaisille sotien ajalta ja turvapaikan hakijoille, jotka olivat saapuneet tämän päivän Suomeen. Liityin Rajataide ry:hyn taiteilijajäseneksi.


Virallinen koulutukseni kuvataiteen puolella sisältää perusopinnot Lapin yliopiston mukaan sekä useita mestari-kisälli -tyylisiä kursseja Emmi Mustonen ateljeella.


Ajattelen, että taiteilijuus on jotain mikä kehittyy koko ajan, eikä se tavallaan tule koskaan valmiiksi. Tykkään maalata muotokuvia ja sellaisia kuvia, jotka lähtevät jostakin tarinasta, toisinaan tarina voisi olla peräisin fantasiamaailmasta. Ihmiset ovat kiinnostavia. Ja kissat. Ja linnut, ja Andorran joet. Värit jotka vievät auringonlaskuun.
Taiteilijuus tavallaan virtaa suonissani sekä äidin että isän puolelta.
 

selfie_takki.jpg